Suo, kuokka ja...

Jussi, Into sekä Maria pelikavereina Nevas Golfin nätillä kentällä. Viimeaikainen sää oli tosin tehnyt kentästä aika märän, mutta kyllä väylällä olisi ollut niin paljon helpompi pelata kuin raffissa, jos vain olisi onnistunut pitämään lyönnit suorassa. Kentän märkyydestä kertoo jotain se, että kahdesti jouduin kaivamaan rautalyönnin jälkeen pallon väylän sisästä (omasta alastulojäljestään) ja lisäksi yhden pallon kadotin keskelle väylää, luultavasti sekin upposi märkään kentänpintaan. Kuivemmalla säällä kenttä olisi luultavasti ollut huomattavasti miellyttävämpi, tai ainakin semmoinen olo kentästä jäi.

My first true astrophotos

After a nice cloudless day the cloud cover roller in as the sun was setting. But since the forecast had promised a cloudless night, I nevertheless set up my simple telescope. And boy was it worth it. Last spring the dark nights ended before I got to test the telescope with a digital SLR, but now the T-ring adapter saw its first use. Unfortunately I hadn't really prepared for searching more than two objects, and both of those were behind a tree on Harri's backyard after a rather short while.
Thus, it was time to improvise. We looked at the planisphere to see what would be visible, and the obvious choices were M31 (the Andromeda galaxy), Plejades, M81/M82 and M57. Not having a close-up chart makes it interesting to find a small bright smudge in an upside-down view of bright spots, where you basically can't tell brightnesses apart. And of course the close-up chart would have also indicated where exactly the feature is, instead of the generic smudge on a planisphere showing it somewhere between a few stars. Thus we couldn't find M81/M82, but the Andromera galaxy, Plejades cluster and the M57 Ring nebula were found to a big surprise. More over, the M57 was found with just generic understanding that it's somewhere between the lower Lyra stars.

Full frame of the M57 nebula (scaled down to 1600x1066):


2x scaled crop of the nebula:


Unfortunately the telescope motors drive a bit inaccurately and apparently uses full steps causing rather heavy vibration rendering anything beyond 30 second exposures useless. But still, it's a lot better than without the motor drive. More pics on this are on their way to the gallery.

Pimeä laji

Eilinen oli pitkä päivä mukavan lajin parissa. Aamulla ensin 18 reikää Maria, Arjan ja Jarmon kanssa, pikkuhiljaa paranevalla otteella. Muutama viikko sitten loukkaantunut käsi alkaa kestää käyttöä ja nyt täysi kierros ei enää tuntunut missään. Keskimäärin kierros meni muistellessa rentoa svingiä, ja muistihan se mieleen viimeisellä väylällä. Kierroksen jälkeen oli vielä pari tuntia aikaa seuraavaan koitokseen, joten pikaisen aterian jälkeen suuntasin rangelle muistelemaan rautalyönnin saloja.

Auringon laskiessa tunnelma klubilla alkoi taas tiivistyä, sillä oli aika suunnata kentällä myrskylyhdyin ja rautamailoin, edessä oli valopallokisa. Pimeyden laskeuduttua kirkkaan tähtitaivaan alla oli upeaa pelata hohtavilla palloilla hyvässä seurassa. Omassa kisaryhmässäni maineesta ja/tai kunniasta kisasivat Seija, Mikko ja Juha. Peli käynnistyi summeri soitua Mikon Fore! -huudolla ja jatkui mitä mainioimmalla golfilla. Kisaa edeltänyt pieni range-ekskursio selvästi tuotti tulosta, sillä hieman normaalia kovemmalla pallollakin pelasin varsin mainiosti, heti alkuun kaksi upeaa paria ja bogi. Neljännellä väylällämme onnistuimme Mikon kanssa lyömään pallomme Outiin kakkosella, melkoinen suoritus niistä paikoista. Onneksi tuo jäi ainoaksi suuremmaksi mokakseni kisassa, ja onnistuin pitämään heti ensimmäisellä väylällä nappaamani honorit lähes koko kisan ajan. Lopputuloksissakaan en jäänyt kovin kauas kisan voittajista, joten voinen olla varsin tyytyväinen syksyisestä tasosta.

Tuulipussina

Tänään oli hyvä nauttia upeasta syyssäästä, seurana Maria, Tapio ja Eila. Eilinen totuttelu hieman jo auttoi, mutta navakka tuuli toi oman lisämausteensa kierroksen kulkuun. Jo lähes heti alussa päätimme, ettei tarvitse lyödä jos ei pysy tuulenpuuskan aikana pystyssä. Kierroksen edetessä lyönti rentoutui mukavasti ja 17:llä sain vihdoin taas lyönnin tuntumaan siltä mitä se oli kesällä. Valitettavasti viikolla ei oikein enää ehdi töiden jälkeen kiertämään edes 9 reikää, mutta saa nähdä miten sitä onnistuu hyödyntämään vapaahkoa työaikaa.

Ruskassa puttaamassa

Tänään oli aikaa golffille pitkän tauon jälkeen. Aamulla 9 reikää Jussin ja Marian kanssa, hieman treeniä ja ruokaa, ja toiset sitten 9 reikää Marian, Matin ja Riitan kanssa. Näin rytmitettynä 18 reikää kiertyi kivuttomasti, saa nähdä miten huomenna käy. Tuloskunto useamman viikon pelaamattomuuden jälkeen oli olematon, eikä pallo oikein osannut noudattaa annettuja ohjeita tarkoitetulla tavalla. Tosin, vaikka tulos jäikin muutaman lyönnin päähän bufferista, ei se ihan ylitsepääsemättömän surkeaa ollut. Valitettavasti taitaa tälläkin kaudella loppua valo kesken, eikä loppukaudesta enää ehdi parantaa.

Pallot rusetilla

Vuoden yksi hauskimmista suffelikisoista oli mainio tälläkin kertaa. Rusettiscramblessa onnetar toi pariksi Piritan ja lähtöpaikaksi ei tullut kentän kaukaisin piste. Hyvistä lähtöasemista valitettavasti pääsee vain alaspäin, ja pelimme oli ehkä hieman turhan solidaarista, toisen pelatessa hyvin toinenkin pelasi mitä mainiommin, mutta epäonniselle lyönnille ei oikeastaan kertaakaan tullut paikkaavaa lyöntiä vaan erilainen kädetys. Kaikesta huolimatta emme olleet kisan viimeisiä, joten tavoite tuli täytettyä. Ykkösväylällä oli lähimmäs lippua -kisa, ja avaukseni oli oikein mainio. Henkeä haukkoen katsoimme kun pallo hiljalleen valui lähemmäs ja lähemmäs reikää noin 150 metrin päässä mäen juurella. Pallo päätyi noin puoleen metriin ja lähdin hakemaan mittanauhaa ja tuloslätkää iloisin mielin, kunnes huomasin edellisen ryhmän merkinnän kyltissä: 5cm. Eipä tarvinnut mitata sen tarkemmin tuota onnenkantamoista.

Iltaa viettämässä

Tänään oli pitkäksi venähtäneen työpäivän jälkeen aikaa juuri ja juuri kiertää 9 reikää. Peli alkoi varsin hyvin, bogi ensimmäisellä ja par toisella väylällä, mutta pari viikkoa sitten rikottu ranne ei ole vielä täysin toipunut ja loput 7 väylää menivät lähinnä ihmettelyksi. Vasta 8:lla sain avauksen lähtemään toivottuun suuntaan, mutta se ei enää peliä pelastanut. Nettosaldoksi neljä yli, bruttona hieman enemmän, ei ole yhdeksältä reiältä kovin hääppöinen tulos, tosin neljännen väylän jälkeen yritystäkään ei oikein enää ollut. Sen verran piti sentään yrittää pelata, että sain testattua GPS-trackerin toimintaa, ja se kertoi aikaa kuluneen tunti 33min, tosin 9:llä jouduin odottelemaan aika kauan edessä menevää ryhmää. Matkaa tuo vehje kertoi kertyneen 7.4 kilometriä, mutta pitää vielä yrittää hieman siistiä tuota dataa ja katsoa joskus tarkemmin miltä näyttää.