Kesäsäässä

Leppoisa iltapäiväkierros Marian ja Alin kanssa alkoi varsin mukavasti bogilla, kakkosväylällä kaksi kertaa peräkkäin pallo karkasi chipatessa reilusti oikealle, onneksi siellä oli vielä repairia, ja pääsi jatkamaan suht mukavasta paikasta. Etu-9:llä pääsin kaksi kertaa pariin, pitkään kummitellut pitkähkö kevyeen ylämäkeen pelattava par-3 antautui vihdoin, ja 9:llä avaus karkasi metsään, mutta kakkoslyönti tuli nätisti takaisin väylälle vasempaan laitaan, josta sain hyvän osuman ja pallon turvallisesti griinin oikeaan laitaan. Putatessa ukkonen jyrähti, ja toiselle putille jäi matkaa noin 10 cm, helppo par kuppiin ukkossireenin pärähtäessä. 10-kioskilla oli pari edellistä lähtöä jääneet pitämään sadetta ja ukkosta, ja parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen kenttä oli taas pelattavissa.
Taka-9 käynnistyi varsin hyvin, vaikka avaus menikin sähellykseksi, kymmenpäisen yleisön edessä honoreissa hirmuinen duffi ja pallo lensi noin 10 metriä ja parin seuraavan jatkolyönnin mennessä samaa rataa tulokseksi 9. Toinen kesytetty väylä oli 11, 140m par kolme, jonka viheriölle on ollut vaikea päästä. Nytkin meni hieman sivuun, mutta sille vähemmän jyrkästi pengerretylle puolelle, ja hyvä chippi ja putti takasivat parin. Pitkällä par-5:lle avaus oli hieman auki, mutta pallo makasi kevyen raffin päällä niin kauniisti, että spoonillahan siitä oli jatkettava. Pallo saikin ilmaa alleen varsin mukavan näköisesti ja liiteli viimeiseen väyläbunkkeriin noin 15 metrin päähän griinin reunasta. Sändi jäi lyhyeksi, chippi meni kainaloon, mutta toinen chippi parin metrin päästä griinin reunasta upposi suoraan kuppiin, ja hyvä kakkoslyönnin tarjoama birkkupaikka pelastui pariksi. Kierros meni sinällään siis varsin mukavasti, taka-9:lle kolme par-tulosta. 48+52=100 lyöntiä, tämä mies, nämä välineet ja hcp putosi taas pari pykälää.

Tauko paikalla

... ei tehnyt hyvää. Reilun viikon tauon jälkeen yhdeksän reiän kiertäminen oli melko hupaisaa, onneksi peliseurana olleet Japa ja Mökö eivät turhia stressanneet itsekään. Koko kierroksella onnistui ehkä noin kolme lyöntiä, loput olivat duffeja ja toppeja. Putit kulkivat yllättävän hyvin suhteessa muuhun peliin, oikeastaan paremmin kuin tällä kaudella yleensä. Chipitkään eivät jääneet ujoiksi, vaan olivat rohkeampia ja paremmin sijoittuvia. Kahdeksannella väylällä pääsimme kaikki samaan bunkkeriin avauksella, jokainen omalla tavallaan kädettäen. Mökö löi hirmuisen pulli-slicen, minä sivutuulen mukanaan viemän kynttilän ja Japa suoran pushatun kylkkärin. Onneksi bunkkerin pohja oli sen verran kova sateiden jäljiltä, että pallo pomppasi ylös osumakraateristaan. Nyt pitäisi päästä pelaamaan hieman lyhyemmän tauon jälkeen uudelleen, ja kenties käydä rangella katsomassa miten niitä mailoja pitikään heilutella.

Toinen kerta toden sanoo

Sunnuntaina kävin kiertämässä toisen kierroksen Kotka Golfissa, tavoitteena oli hieman parempi lopputulos etu-9llä. Sateen loputtua sopivasti reilu tunti ennen kierrosta menin ensin tutustumaan hieman lähemmin Kotkan lähipelialueeseen. Hakusessa oli lyhyet chipit griinin lähistöltä lipulle, perjantaina ne kun olivat melkoista arpapeliä nopeilla griineillä. Sateen kyllästämä harjoitusviheriö oli märkä mutta nopea, mutta suhteellisen helposti ainakin harjoitusoloissa pallo alkoi pysähdellä suhteellisen lähellä lippua. Puolisen tuntia chippailua ja puttailua myöhemmin oli aika ottaa revanssi 1-väylästä ja sen vesiesteestä. Hyvän rennon lyönnin tuloksena oli komeaakin komeampi korkea slaissi, joka kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti laskeutui vesiesteen ulkopuolelle, joskin sen väärälle puolelle. Peliseurana ollut Ossi oli pelannut Kotkassa golfia jo parikymmentä vuotta, ja kokemus näkyi. Etu-9 tuli pelattua tasan omaan tasuriin, ja vasta 6:lla väylällä menetin honorit pallon karattua hieman enemmän auki kuin oli tarkoitus.
Kahvin jälkeen 10:llä tiiaamassa olivat Jaska ja Ritva, jotka kentän ollessa varsin täysi pyysivät mukaan samaan lähtöön. Taka-9 tuntui paremmalta kuin etu-9, mutta tulosten valossa lyöntejä tuli kymmenkunta enemmän. Mikähän siinäkin oli?

Junnun jäljissä?

Juha Watt Vainion siis, eli kävin tutustumassa Kotkan Santalahden kenttään, jossa moni väylä (ellei jopa kaikki) on nimetty Junnun kappaleiden mukaan. Matkaseurana kierroksella olivat Lasse ja Mika, jotka kotikenttäedullaan saivat pidettyä honorit suurimman osan ajasta keskenään. Lyöntipelitulos syntyi, mutta tuloksesta ei puhuta...

Kotkan kenttä on varsin mielenkiintoinen, griinit ovat todella nopeassa kunnossa, ja kallistukset ovat suht hyvin luettavissa tasaiselta pinnalta. Foret ovat melkein nopeampia kuin joidenkin kokemieni kenttien griinit. Etu-9 ja taka-9 eroavat toisistaan jonkin verran, suoria vesiesteen ylityksiä etu-9:lle mahtuu neljä, taka-9:lle ei yhtään. Tämän kentän voisi kiertää toisenkin kerran, kenties jo tällä kaudella.

Ulkoasullinen päivitys

Koska ulkona satelee tänään sen verran, että siellä kastuisi ja sadevaatteetkaan eivät ole ehtineet eilisen jälkeen kuivua, on tänään ollut aikaa päivitellä tähän blogiin uusi kansikuva. Kuvassa on Turkin Belekissä sijaitseva Antalya Golf Clubin mahtava Sultan PGA Coursen 16 väylä. Vasemmalla edessä kultaiset tiit, oikeassa laidassa oleva kirkas täplä on saaressa oleva lippu, niinkuin tässä lähikuvassa hyvin erottuu:



Tuo väylä on varsin hauska, se tarjoaa hyvän mahdollisuuden pelata 445 metrisen par-5:n kahdella päälle, jos uskaltaa ottaa hieman riskiä, tai kahdella viereen ja chippi lipulle, jos ottaa vähemmän riskiä. Vähemmän riskiä ottaville väylä on myös mahdollista pelata varsin hyvään tulokseen, kunhan ei pode vesikauhua. Avauksessa keskellä väylää oleva bunkkeri on ilkeästi sijoitettu klubipelaajan mitoille kultaiselta tiiltä, mustalta takatiiltä 50m kauempaa se lienee sitten PGA-pelaajien osuma-alueella.Tällä alueella väylän molemmin puolin merkitty runsaasti tiivistynyttä kosteutta, jota myös vesiesteeksi monissa paikoin kutsutaan. Ensikeväänä tuonne voisi mennä uudelleen, nyt voisi olla jo sen verran paremmin hallussa aseet väylän nujertamiseksi edes jonkinlaiseen tulokseen.

Paistaa se päiväkin joskus

Eilisestä viisastuneena otin tänään hieman toisenlasein asenteen lähipelin kohdalle, ja jonkinlaista tulosta syntyi. Peliseuraksi osui Jaska, joka pelasi varsin mukavan oloisesti lähinnä bogia ja paria. Etu-9:llä onnistuin nappaamaan honorit 6:lla, mutta epäonnisen kakkoslyönnin jälkeen 7-väylällä osat vaihtuivat taas. Vihdoin 9:lle tuli järkevä tulos, mutta etu-9 lyöntipelitulos jäi saamatta 5:llä tehdyn noston takia. Taka-9 alkoi hieman takkuillen, 10:llä vasemmalle pitkäksi, bogi, 11 bogi ja 12 oli melkoinen cross-country-testaus, 300m tiiltä vei 4 lyöntiä, kunnes sain puhtaan osuman pallolle, soketti chipissä takasi triplabogin. 15:llä avaus meni kauniina suorana lyöntinä oikean puolen ampparia kohti ja otti korkean pompun vasempaan, vasemman puolen ampparin viereen, mittaa noin 300 metriä. Kakkoslyönti lähti hieman avoimena, mutta jäi puolen metrin päähän griinin viereen. Lähipelitaidot osoittivat taas tasona, kolme lyöntiä 5m sisältä toi tulokseksi pari ja honorit loppukierroksen ajaksi. 17:llä sössin avauksen, mutta välillä chipitkin onnistuvat. 18 livahti tuplabogiin avauksen karattua kainalon suuntaisesti vesiesteeseen. Lopputulos kuitenkin reilusti pisteitä ja HCP putosi pari pykälää.

Tästä on hyvä jatkaa, toivottavasti huomenna menee myös hyvin.

Lähipeliä parantelemassa

Pari keikkaa lisää takana, sekä muutaman tunti harjoittelua. Eilen vietin useamman tunnin rangella ja lähipelialueella, ja sen jälkeen kuljin kierroksen, jossa löin lähestymiset aina yhden liian lyhyellä pakottaen käytännön oloissa chippiharjoitukseen. Sata lyöntiä ylittyi, mutta ihan niin surkeasti se ei mennyt kuin olisi luullut. Tänään Penan, Jarin ja Oskarin kanssa kierroksella tuli jo muutama ihan onnistunutkin chippi, joilla sain pelastettua kolmella väylällä bogin ja yhdellä selvisin jopa pariin. Birkkuakin pääsin pari kertaa puttaamaan ihan järjellisestä etäisyydestä, mutta tänään ei ollut putteri lämmin.

Iltakävelyllä

Eilen tuli käytyä hieman lähipelitreenaamassa, kuuntelemassa kapteenin luento (mukavaa sääntökertausta, pari tarkentavaa knoppia, anekdoottia sekä hieman kyselyitä menneistä tilanteista) ja sen jälkeen 9 reiän iltakävely herra ja lady kapteenien seurassa. On se vaan jotenkin kumma, että lähipelialueella chipit 5-30 metristä päätyvät kaikki lipun lähelle, ja ainakin griinille, mutta kierroksella taas kaikki (ensimmäiset) chipit jäivät lyhyiksi tai menivät 5 metriä yli griinin. Kolmen putin griinejä ei sentään tällä kertaa montaa tullut, eli ainakin yksi osa-alue on hieman parantunut. GIR osumien määrä 9 reiällä taisi jäädä nollaan, mutta ei se silti syntynyttä tulosta selitä.

Kesän koitto

Neljä kierrosta lisää takana.

Lauantaina Reiman kanssa 18 reikää honoreita vuorotellen, oma tulokseni jäi peräti bufferin alle. Varsinkin taka-9:n 7 peräkkäistä 7ää tekivät tuhojaan tuloskortille. Pitkästä aikaa kierroksen jälkeen ei ollut mitenkään hyvä fiilis.

Tiistaina kävin suorittamassa rästissä olevia lähipeliharjoitteita, pari tuntia ensin lobbia, chippiä, sändiä ja putteja, sitten 9 reiän iltakävely. Bufferissa pysyi, mutta vain vaivoin. Harjoitusalueella kaikki chipit ja lobit menivät nätisti lipulle, mutta varsinaisella kierroksella mikään ei oikein toiminut.

Perjantaina ehdin hieman aikaisemmin töistä kentälle, peliseuraksi tuli Erik, Anssi ja Kaisa. Kierros meni jo hieman paremmin kuin muutama aikaisempi, mutta vain niukasti bufferiin. Loppukierros alkoi jo tuottaa tulostakin, putteri lämpeni hieman, muttei aivan Anssin 5-10 metrin puttien tasolle.

Sunnuntaikierros oli lähinnä lähipeliin tutustumista, peliseurana Antti ja Heli. Muutamia kertoja Paloheinässä käyneenä huomasin Antin swingissä jotain tuttua, paloheinämäistä. Vartalo pysyy lähes paikallaan, ja lyönti tapahtuu pääasiassa liukumalla eteenpäin ja lyömällä voimakkaasti käsillä. Paloheinä palkitsee lähinnä hyvästä lähipelistä, ja tuon lähipelin avulla Antti pärjäsikin melko hyvin tuloksissa, vaikka viheriölle pääsyyn kuluikin lyönti pari enemmän. Pari kertaa tuli päästyä puttaamaan birkkua, mutta tämän vuoden osalta pullo on vielä korkkaamatta. Päällimmäisenä jäi kyllä mieleen väylän 15 par-tulos: avaus sivuvastaiseen tuuleen kamalana slicenä, varapallo kynttiläslice naapuriväylän griinille. Jatko varapallolla dropin jälkeen metsään Outiin, vastaantuleva flight kertoo että alkuperäinen pallo on edempänä, keskellä väylää. Siellähän se, jatko noin 150m tiiauspaikalle, josta 2 hankalan oloista chippiä (lay-up ja griinille) ja 1 putti. 5 lyöntiä hieman takaapäin kiertäen...

Yhteenvetona omasta tilasta ei voi sanoa kuin, että työtä riittää. Jos saisin yhden vajaaksi jääneen turhan väli-chipin pois per vajaa lähestyminen (viheriö-% noin 30), olisi se kierrostasolla 10-12 lyöntiä parannusta tulokseen.